Pajunpunonta on ollut kovasti suosittua monta vuotta. Ilmoittauduin kerran kurssillekin, mutta en päässyt, kun ryhmä oli jo täynnä. Pajuja ei ole ihan helppo saada näin kaupunkioloissa eikä ole oikein ollut tarvetta millekään tuotteillekaan ja niinpä punominen on jäänyt - tähän kesään asti.

Viime kesänä kukkapenkin pionit retkottivat kaikkiin suuntiin surumielisen näköisinä. Pajukirjoissa oli kuvia parista erimallisesta kukkatuesta, ja meikäpä päätti kokeilla. Pajuja löytyi, jopa parvekelaatikkokin liotusastiaksi. Pitkiä loimipajuja en saanut missään liotettua, mutta eipä tarvinnutkaan. Kuteita liottelin viikon verran; aika pitkä aika muuten.

Tökin loimet suoraan maahan pionipuskan ympärille. Nyt valmista tötteröä katsellessa tuntuu, että loimia olisi voinut olla tiheämmässäkin. Vaan kun halusin ilmavan, kevyehkön tuen, joka ei tuki kasvin kasvua eikä vie siltä valoa.

Yritin ensin jotain saksipunonnan tapaista tyyliä, mutta eihän siitä oikein mitään tullut. Lyhyehköjen kudepajujen takia jouduin tekemään jatkoksia tosi usein, ja harvan loimituksen vuoksi kuteiden päät oli oikein vaikea saada pitämään. Siispä hylkäsin kaikki säännöt ja päädyin omalaatuiseen improvisointityyliin.

1246270140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kokonaisuus näyttää sitä hatarammalta, mitä enemmän sitä katselee. Toivottavasti tuki toimii kuitenkin sen verran kuin pitääkin. Köynnöstukena tämä olisi varmasti ihan liian heppoinen.

Muistiinpanoksi vielä se, että nyt oli ihan viimeiset hetket tehdä tällaista tukea. Kasvit kun pyrkivät työntämään lehtiään kaiken aikaa punokseen mukaan. Seuraavalla kerralla punotaan jo alkukesällä- jos sitä seuraavaa kertaa joskus tarvitaan.

1246270255_img-d41d8cd98f00b204e9800998e