Telkkari kuoli viime vuonna eikä ole vieläkään päässyt hautaan. Kamalaa saamattomuutta, eikö! Sen kuoleman aikoihin oli vasta tulollaan se mahdollisuus, että kyseiset romut voi hylätä kaatopaikalle veloituksetta, joten sitähän ensin odoteltiin. Ja sitten kun tämä kävi mahdolliseksi, ei olekaan ollut sopivaa a) hetkeä, b) kantajaa, c) mielentilaa romun, anteeksi rakkaan edesmenneen kuoppaamiseen. Toisaalta se on erinomainen apupöytänä kuten kuvastakin näkyy, mikä on e h k ä hieman myös vaikuttanut haluttomuuteen erota siitä.
Nyt kuitenkin olen saamassa miehistä kantoapua näiden potilaiden ulos heivaamiseen. Lähipäivinä, lähipäivinä...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.